Panokseni Suureen Pyllykohuun!
–> Oli muuten samat shortsit ja släbärit vielä lauantainakin Aleksanterinkadulla. Olihan tääl kuitenki n. +10 ja sato vettä, ja pojat ihan sellaisessa sivistyneessä keskieurooppalaisessa hilpeystilassa. Rupes kyl hymyilyttämään. Leijona suree. 
Pyöräilykausi on korkattu. Alkajaisiks sunnuntaina rapiat 30 kilsaa (ei lainkaan mitään vappupöhnien kompensoimista, ehei..) ja nyt muutama päivä pyörän selässä duuniin.
Olinki lähes kerinny unohtaa miten paljon voi ottaa aivoon kaiken yläpuolella killuvat fillarisankarit. Siis nää helvetin trikoopökät, jotka “on kuitenki pyöräilly koko talven, ja osaa lukee liikennettä niinku vähäks hyvin”. Siis voi vittu. Sori vaan.
Nää helvetinperkeleet aiheuttaa muun yhteiskunnan vihan pyöräilijöitä kohtaan. Heitähän ei siis koske muun muassa sellaiset säännöt kuin punaiset liikennevalot, reitit joita ei missään nimessä voi lukea pyöräteiks, autoille yksisuuntainen liikenne janiinvittuedelleen. Näistä urpoista huokuu sellanen “kato meikä tästä sujuvasti suhailee, jos kaikki olis niinku meikä, niin tää sujuis kato just tästä tälleen avot!” Jos kaikki olis niinku sä, niin kolera-allas olis täynnä mummoja, koska siinä kolera-altaan autotien puoleisella pätkällä EI KUULU ajaa pyörällä. Autot ajais todella paljon enemmän toistensa perään, koska kaikki kuskit ei luota sokeasti siihen että sä pääset turvallisesti livahtamaan punasia liikennevaloja päin siitä 10 metrin aukosta kahen auton välistä. Ja kävelijät nousis ihan kohta barrikadeille ja vetäis turpaan kaikkia kohdalle osuvia pyöräilijöitä, koska kaikki pyöräilijät ei ihan todella mahdu ajamaan Fredaa väärään suuntaan jalkakäytävällä.
Mä ymmärrän, jos joku arka sunnuntaipyöräilijä vähä oikasee sieltä-täältä eikä ihan osaa lukee pyöräilijöihin viittaavia liikennemerkkejä, mut sinä saatanan sankari niissä trikoissas ja puolentoista tonnin Nishikis selässä - sinä osaat. Ihan todella osaat. Ei saatana.