Arkisto: 'Murahdus'

Kello.

Maanantaina 29. maaliskuuta 2010

Voisiko nyt esiin astua se idiootti joka on keksinyt kesä-/talviaikapelleilyn, ja kaikki ne vässykät, joilla mahdollisesti olis valta mutta ei tahtoa tai munaa saada tätä schaibaa loppumaan, vois mennä tonne meren jäälle odottelemaan säiden lämpenemistä. Miksimiksimiksimiksi pientä ihmistä, joka ei muutenkaan saa unta sunnuntai-iltaisin, kiusataan sillä, että normi viiden tunnin sijasta nukutaankin neljä?

Mitä ttua se valoisuus mihinkään liittyy, kun kesällä on kuitenkin valoisaa ympäri vuorokauden ja talvella pimeetä sama aika? “Energiansäästöä”, my ass. Tässähän se säästetty energia tulee hyvin käytetyksi ku tarvii vitutustaan purkaa.

Voisko joku esittää hyvän perustelun miks tämmöstä kikkailupaskaa on, ja sitä siedetään vuodesta toiseen? No? Niin, sitähän minäkin - ei voi.

Perustetaan kerho

Maanantaina 16. marraskuuta 2009

Viikonlopun uutisissa oli juttu urheilukerhosta, josta joku oli pölliny massia. Jaa niin että joku hivuttaa ittelleen kerhohuoneen kaapissa olevasta lippaasta kolikon silloin tällöin, tai ottaa kupin kaffea maksamatta siitä? Ei ihan. Tältä kerholta oli käännetty vaatimattomat 135 000 euroa. No joo, olkoonkin että 10 vuoden aikana. Keskimäärin 13 500 vuodessa. Sillai ihan nasta budjetti kerholla, kun tuollasta kavallusta ei edes huomata, ennen ku 10 vuoden päästä tutkitaan vähä papereita. Pistää vaan miettii et paljos sitä fyrkkaa kokonaisuudessaan on ku ei pistä silmään tommoset karkkirahat. Ja mistä nuo rahat on peräsin - ovelta-ovelle-joulukalenterimyynnistä? Epäilen. Ja paljon noissa kerhoissa yhteensä pesii rahaa, kun Eduskunta tuskin on niinku Rajamäki 90-luvulla, jossa pelaat fudista tai säbää tai et tee mitään. Niin, paitsi myyt niitä joulukalentereita. Jotenki nyppii.

Vive l’America!

Lauantaina 31. lokakuuta 2009

Ei jumalauta. Mä vietän harvinaista lauantaita kotona, ilman mitään suunnitelmia. Mitä ny aattelin illalla käydä Hietsussa kattomassa kynttilöitä, muuten vaan kotona jemmailua. Pientä pintasiivousta ja sellasta.

Äsken soi ovikello. En jaksa mennä, siellä on joku sananjulistaja kuitenkin. Ei nykyaikana kaupungissa kukaan tuu noin vaan kylään. Sit se joku koputti. No, ehkä siel onki jotain oikeeta, kai sitä ny ovisilmäl voi käydä stalkkaa. Mitävttua - jotain Halloween-kersoja!! Noitia ja semmosia. Eikö se perkeleen pääsiäisvihtominen riitä ku ruvetaan jo puolivuosittain heilumaan?? Hienoo. Enkä voinu ees avata ku meil ei tosiaan ois ollu MITÄÄN annettavaa. Avattuja karkkipusseja ja suklaalevyjä vain. Mä sentään tarkistin, hei. Ne koputti monta kertaa, ja meikä lymyili. Että kiitos vaan tästäkin paskasta fiiliksestä. Huh.

Torkkupommi

Perjantaina 18. syyskuuta 2009

Tämä ei ole edelleenkään edennyt mihinkään. Soitin itse toistamiseen DNA:lle, josta hetken penkomisen jälkeen todettiin “joo, tää oli jäänyt tonne pinon pohjimmaiseks, se on vissiin ollut siellä jo jonkin aikaa,” (kyllä, kuukauden) “mä laitan sen nyt tohon kiireellisten pinoon”. Mikä ei kuitenkaan ilmeisesti tarkoita alle kahden viikon sisään tapahtuvaa yhteydenottoa. Puhelinlaskuni siis tulee edelleen työnantajalleni brittiläisen JB:n nimissä, numerotiedustelusta numeroni haltijaksi kerrotaan JB ja niin edelleen… Mutta älkää toki pitäkö kiirettä. Eihän tässä mitään sekaannuksen vaaraa ole, etenkään kun käytän numeroani myös työasioissa.

Mutta unohdetaan liittymä ja puhutaan itse kännykästä. Vaihdoin jokin aika sitten työnantajan toiveesta muinaispalikkani prameampaan, jolla pystyy lukemaan sähköposteja (uuh!). Puhelin on ihan jees, ja näyttääkin puhelimelta, ei minikokoon puristetulta tietokoneelta. Eikä siinäkään mitään että pötkylä suorittaa peruskaatumisen muutaman kerran viikossa (”Valikko”-nappia painamalla näytössä näkyy päällekkäin kaksi näyttöä, epäonnistunutta yhdistämistä verkkoon ei saa katkaistua vaan yhteyttä yritetään uudelleen minuutin välein vaikka olisin kuitannut “peruuta” ja muuta normisälää). Mutta, puhelimessa on yksi ihan järjetön feature, jonka tarkoitusta en vain pysty perustelemaan.

Nimittäin torkku. Tässä puhelimessa torkku on lyhennetty edellisen palikan maagisesta kahdeksasta minuutista (mikälie logiikka) viiteen. Mutta - torkkua voi painaa vain viisi kertaa. Eli 25 minuuttia. Sen jälkeen vaihtoehtona on ainoastaan “lopeta”. Ja kun unenpöpperöinen Kati sitten hamuaa raivostuttavasti vinkuvaa palikkaa ja tökkii nappuloita saadakseen sen vaikenemaan, niin mikä on todennäköisyys että unenpöpperöinen Kati 1) sammuttaa herätyskellon kokonaan 2) nukahtaa uudelleen 3) myöhästyy töistä.

Siis mikä perkeleen järki on siinä, että yli 25 minuuttia ei voi torkuttaa?? Toki kunnon ihminen on jo herännyt ennen sitä, mutta mä en ihan joka aamu täytä niitä kriteerejä. En vain kykene hahmottamaan, miksi ihmeessä torkkua ei voi jatkaa täältä ikuisuuteen. Täähän on oikeesti vaarallista. En nyt aio ryhtyä miksikään tuotearvostelu-blogiksi, mutta sanotaan nyt, että kyseinen puhelin on Nokian E51. Siis bisniskännykkänä mainostettu kädenjatke. Onks tää joku työnantajien salaliitto, että paljon torkuttava työntekijä todennäköisemmin myöhästyy kunnolla jatkuvasti, jolloin hänestä on syytä hankkiutua ajoissa eroon?

Ja siis kyllä, myöhästyin tänä aamuna.

Wash up

Maanantaina 24. elokuuta 2009

Kuulemma joku possupöpö ollut liikkeellä jo jonkin aikaa. Työpaikkani työsuojeluvaltuutettuna (for real!) kaikki hygieniaan liittyvät asiat on tottakai mun sydäntä lähellä, ja työpaikan vessasta löytyvä kansanterveyslaitoksen propagandalehtinen “Näin peset kädet” kirvoitti joitakin ajatuksia.

Kyseisessä käsienpesuohjeessa käydään tämä varsin mutkikas päivittäinen siistiytymisriitti kohta kohdalta läpi. Kas näin: Avaa hana. Kastele kädet. Ota saippuaa. Hiero saippualla käsiä vähintään 20 sekuntia. (Vaihtoehtoisesti voit rallatella Paljon onnea -kipaleen kahdesti, jos kahteenkymmeneen laskeminen on liian haastavaa tai esim. liian tylsää.) Huuhtele kädet. Ota paperia. Kuivaa kädet huolella. Sammuta hana samalla paperilla. Ja sitte jotain desinfiointimömmöä ja plöö plöö.

Katotaas. Ota paperia. Kuivaa kädet huolella. Sammuta hana paperilla. Jos sitä saippuaa piti hinkata 20 sekuntia, ei käsien huolellinen kuivaaminen varmaan kestä paljoa sen vähempää aikaa. Ja koko sen ajan, antaa sen veden hei valua vaan. Siitä niin, viemäriin, hukkaan, ihansama. Ettei sinulle, länsimaiselle ihmiselle, jonka pitäisi varmaan etuoikeutetusti saada elää jossain steriilissä kuplassa, ettei sinulle vaan tule flunssaa. Voi terve.

Kuinka moni asia operaattorilla voi mennä pieleen?

Keskiviikkona 19. elokuuta 2009

DNA:n laskutuksesta päivää.

Me pistettiin sulle nyt tulee tämmönen huomautuslasku. Tai sun osoitteeseen, mutta ystäväsi J:n nimellä. Niin siis sen brittikaverisi, jolle kävit kolme kuukautta sitten liikkeessämme ostamassa halvan kännykän ja prepaid-liittymän, kun hän oli tulossa Suomeen kesäksi.

Ai miten niin prepaid-liittymästä ei voi tulla laskua?

No mut hei, eihän tää olekaan prepaid-liittymästä, vaan tää lasku koskee sun omaa liittymää. Jonka laskut siis menee sun työnantajalle. Noin niinku yleensä. Ja nyt sun kaverin nimellä, joka ei tietenkään ole töissä siinä teidän firmassa.

Muistatko pari kuukautta sitten, kun J oli saanut puhelimensa lukkoon ja jouduit soittelemaan meiltä PUK-koodia? Pyysit silloin, että tuo prepaid-liittymä vaihdettaisiin J:n nimiin, jotta hän voisi hoitaa tämänkaltaiset tilanteet vastaisuudessa itse. No hei, mehän tehtiinki sillai, että vaihdettiin molemmat liittymät J:n nimiin!

Tässä on sellainenkin hyvä puoli, että sun omalla nimellä tai henkilötunnuksella ei nyt löydy meiltä yhtään liittymää. Jännittävintä tässä on se, että tällaista liittymänsiirtoa täysin toisen ihmisen nimiin ilman sen ihmisen läsnäoloa ei oikeastaan voi edes tehdä. Mutta mepä voitiinkin - ja siirrettiin molemmat!

Eikä siinä vielä kaikki. Sun ei myöskään nyt tarvitse murehtia minkään muutoksien tekemisestä siihen omaan liittymääsi, koska sä et voi niitä tehdä. Niin siis koska se liittymä on nyt ystäväsi J:n nimissä.

No joo, kyllähän me ymmärretään että sä ehkä haluat sen oman liittymäsi takaisin omiin nimiisi. Se kävis tosi kätevästi, jos sinä ja tää sun jo-Englantiin-palannut-ystäväsi J menisitte molemmat käymään siinä liikkeessä, jossa avasit tämän prepaid-liittymän. Onko liian hankalaa, mitä?

Joo. Ei kato. On tää niin kummallinen juttu, että mä en kyllä nyt pysty tekemään tälle asialle yhtään mitään. Mutta mä laitan tämmösen selvityspyynnön tästä, niin me soitellaan sitten sulle päin! Ensi viikolla jo!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sanoi hän 3 viikkoa sitten. Ehkä ne ei löydä mun numeroa mistään? Mistähän sekin vois johtua??

Nää on näitä juttuja et ei. Ei näin.

Grrrrr

Tiistaina 18. elokuuta 2009

Mulla oli tänään nälkä ja sellanen nälkäkiukku. Joten aattelinpa piristyä tiskaamalla.

Tuli siinä sitten mieleen muutama muukin asia nälän lisäks joka ärsyttää.

  • Kun tiskatessa joku kantaa koko ajan lisää astioita tiskialtaaseen.
  • Radiokanavat, jotka kuuluu melkein, mutta ei ihan.
  • Sininen huuhtelu. Jos ette tiiä mitä tarkotan, surffatkaa kaupassa wc-raikastinhyllylle. Ne on kamalia. Ja Timo vahingossa viimeks osti meille sellasen. Yh.
  • Naamakirjastatukset, joihin mahdutetaan koko elämä. Vaikkei sellasta oikeasti tunnu siis olevan.
  • Ihmiset, jotka priorisoi aina kaikki muut velvollisuudet parhaiden ystäviensä edelle. Parhaissa kavereissa ku on se erittäin hieno piirre, että “ne on ja pysyy aina”. Että mitäpä niihin panostamaan. Hah.
  • Se, ettei tajua verkkoputiikista tilatessaan, että Jersey ei ole EU:ssa ja joutuu maksamaan arvonlisäverot. Ja etenkin, kun samalla tajuaa, että jos olisi jakanut tilauksen useampaan alle 45 euron tilaukseen, olisi säästänyt senkin 22%. No, nyt tiedän.
  • Ihmiset, jotka valittaa säästä. Aina. “Onpa synkkää/märkää/harmaata/pimeetä/ankeeta…” Darling, sä asut Suomessa. Life is bitter. (Ja ite oot ankee.)
  • Se, että mun käsille on tullut jo syksy, ja ne on seuraavan kerran lämpimät toukokuussa 2010.
  • Se ettei oo tiskikonetta.

Että tämmöstä, näin äkkiseltään niistettynä. Vois luulla et tää jotenki helpottaa ku sylkäsee nää tähän ruudulle. Mut ei. Rupes vituttaa vaan enempi.

Halooo-oo-oooo??!

Torstaina 24. huhtikuuta 2008

Hei ihan vaan vähän nyppii jotkut tietyt hahmot. Esimerkinomaisesti tässä muutama lajike, joilla on ylivertainen lahja saada meikäläisen ärsytyskippo täyteen ja nurin ihan liian nopeesti.

Ihmiset, jotka ei yhteiskäyttösillä printtereillä viitti lisätä paperia, kun omaa työtä tulostaessa huomaa että printteri on tyhjä. Joo, okei, ei kaikki välttämättä osaa tai uskalla koskea niinkin monimutkaiseen laitteeseen kuin tulostin (etenkään tietojenkäsittelytieteen laitoksella), mutta kysykää apua sitten hemmetti, niin ens kerralla osaatte. Mut ei, minä luikin toiseen luokkaan printtaamaan! Helvetin kiva sitten, kun ite haluu printata ja hokaa et printterissä välkkyy “minulla-ei-ole-paperia” -valo. No, aanelkkua sisään ja mitvit?! Täältähän tulee Marcun ja Jarcon ja jonkun kolmannen hönön jonoon jääneet paperit mua ennen. Ja onneks neki on vaan jotain netistä källittyjä viissataasivusia oppikirjoja. Senkin talipallot perkele.

Ihmiset, jotka ei kykene vastaamaan kaikkiin sähköpostissa esitettyihin kysymyksiin yhdessä vastausviestissään. Siis vaikka niitä juttuja olis esim. kaks. Ensin siinä vastaamisessa kestää vuos, ja sitten koko maili ei viittaa pilkun vertaa ainakaan molempiin tiedustelluista asioista. Pitääkö ne kyssärit numeroida että tulevat huomioiduiksi? Hä? Aina saa sitte naputella uusia viestejä ja venata lisää. Joojoo, ainahan vois soittaa, mut ku siks on sähköposti, ettei tarttis. Siihen on syynsä et mun puhelinlasku on alle kympin kuussa.

Tahdittomat ihmiset. Ne tyypit, joilta vaan yksinkertaisesti puuttuu se taju, milloin tiettyjä asioita ei ole sopivaa heittää kehiin, tai milloin olis ihan vaan kaikkien kannalta sujuvinta edes teeskennellä melkein viihtyvänsä. Ei se jumalauta tee susta epäaitoa ihmistä jos viittisit olla haukottelematta tai edes ääneen marisematta tilaisuudessa, joka on jollekulle toiselle tosi tärkee ja jonne sut on sentään kelpuutettu mukaan. Mut ei, kun ei aikuinen ihminen ole vielä oppinut käyttäytymään ja maailma nyt kuitenkin pyörii hänen ja hänen viihtyvyytensä ympärillä.

Ihmiset, jotka isossa porukassa mollaa kaveria, joka ei ole paikalla. Ei kaikista ihmisistä eikä kaikkien ihmisten jokaisesta tekemisestä tarvitse (eikä inhimillisyyden rajoissa voikaan) pitää, mutta selän takana paskan puhumisen ja (kohtuu)asiallisen asioista avautumisen raja menee aika rankasti siinä, että paskaa puhutaan porukassa, nk. “asioiden puiminen” tapahtuu luottamuksella kahdenkesken. (Joku voi nyt olla rajusti eri mieltä.) Kuitenkin on tosi mautonta, jos isossa jengissä parjataan sitä, joka ei oo paikalla, eikä voi oikaista väärinkäsityksiä tai edes puolustaa itseään. Yähh. Ja jatko-osana tähän kuuluu mairea suhtautuminen koko porukalta, kun kyseinen outsaideri seuraavan kerran paikalle ilmaantuu. “Ihanaa ku sä pääsit tulee! Harmi ku et ollu viimeks!” Miten niin harmi, sit me ei oltais voitu mollata sua kollektiivisesti.

Ihmiset, jotka parkkeeraa vaihtamaan kuulumisia oviaukkoihin tai johonkin muuhun yhtä selkeästi kulkuväyläksi käsitettävään paikkaan. Mielellään vielä lastenvaunujen tai muiden kärrien kanssa. Miten vtussa joku ei voi tajuta olevansa aivan täysillä kaikkien muiden tiellä ja estävänsä ahterillaan noin puolen Suomen kulkemisen?!????!!! Ja useimmiten näitä idareita on siis vähintään se kaks, jotka jäävät kuin tatit tasan siihen spottiin missä nyt sattuivat toisensa kohtaamaan. Tai ehkä se onkin joku “OOOHHHH, kuljin ovesta ja nyt olen SISÄLLÄ!!” -hämmennys, mikä valtaa näiden ihmisten tajunnan. Mistä näistäki tietää.

Opintotukiälähdys

Lauantaina 29. maaliskuuta 2008

No niin, pakko kai tästä nyt jotain on sanoa. Huutaa ilmoille pienen ihmisen paha mieli, kun valtio potkaisee päähän.

Maksoin eilen laskun. Laskun loppusumma oli 2608,26 euroa ja vastaanottajana Kansaneläkelaitos. Kyseessä siis opintotuen vapaaehtoinen takaisinmaksu. Vitun vapaaehtoinen, tosiaan.

Ei tämä yllärinä tullut - tunnen kyllä oikein hyvin sellaisen taulukon, jossa esitellään tulorajat ja niiden vaikutus opintotukeen. Tiedän myös sen, että vuosien mussuttaminen on vihdoin palkittu, ja tulorajoja on nostettu vastaamaan vähän paremmin 2000-lukua (johan niillä samoilla tulorajoilla kituutettiinkin 12 vuotta).

Mutta silti pientä ihmistä (eli minua) on nyt kohdannut suunnaton vääryys ja epäreiluus ja epäinhimillinen törkeys. Kiitos paskan ajoituksen. Nimittäin: uudet tulorajat tuli voimaan tämän vuoden alussa. JOS tulorajat olis tulleet voimaan viime vuonna, olisin joutunut palauttamaan Kelalle yhden tukikuukauden, 434,71 euroa. Mutta kun ne nyt ei vaan tullut kun vasta tän vuoden alusta, niin palautankin 6 kuukautta, eli 2608,26 euroa.

JOS tulorajat ois tullu voimaan jo viime vuonna, mulla olisi ihan täysin ihka omaa mulle kuuluvaa rahaa yli 2000 euroa enemmän. Se olis mun mielestä aika paljon.

Punkkia soimaan, systeemi kusee!
PRklVttu.

Alogrtimi

Torstaina 28. helmikuuta 2008

ALGORITMI on ehkä veemäisin sana yrittää saada kerralla oikein kun kirjottaa koneella. Lähes poikkeuksetta se ilmaantuu näytölle jollain tapaa väärin vaikka kuinka olis sen oikein kirjoittavinaan. algortmi algrotimi algorimti alogrtimi… Onneks se ei esiinny mun gradussa ku ehkä viis tuhatta kertaa. Nättii.

Niin. Aattelin vaan kertoa.